UUDET SIVUT OSOITTEESSA:

                                               www.signaali.figgy.eu

                                                TERVETULOA !!!

Olen lilja sinun laaksossasi
Olen lumi sinun peitteenäsi
Ja niin kuin olen osa sinua
myös sinä olet osa minua
Sinulta sain juuret elämään

Hyvää Itsenäisyyspäivää !!!

Lunta... Mitä se on ihmettelin viimeviikolla. Uh se on märkää ja kylmää totesin,mutta kun isovelikin menee ei se taida olla vaarallista. Ah miten se onkaan ihanaa lopulta totesin. Olen nyt sitten aivan hurmoksessa,kun sitä LUNTA on vain lisää ja lisää satanut. Mä osaan jäljestää > siis jäljestän jäniksen ja muiden eläinten hajujua ... Mamma nyt ei oikein pidä siitä, että jäljestä remmisä. No minkäs mä sille voin että mussa on "metsästyskoiran" vikaa ;). Meillä on ollut kaikill flunssaa( on vieläkin). Ekaksi olin mä, sitten Popi ja on vieläkin. Ja sitten vielä mamma. Popilla on aikamoinen yskä,mutta onneksi paranemaan päin...Mammakin  oli tossa viikonloppuna kipeenä. Se on vain nukkunut suuremmaksi osaksi.Mutta päästiin me silti ulos juokseen,kun toi remmilenkki ei maistunut.

Jeee ihanaa lunta...

Lumi painia...

Kyl mä saan sut kii...Odotappas vaan...

SAINPAS!!!

Käymme yhdessä ain,käymme aina rinnakkain...

Ihana luminen käytävä...

Amsu löysi leukaluun mettästä... Kenenlie...

Kaikille tänä syksynä ajasta iäisyyteen siirtyneille leoille muistoksi. Liian monta, liian nuorta leoa on lähtenyt koiraenkeleiksi. Kun ikävä ja tuska viiltää sydämeen ,se rakkautta on ja ikävää. Muistot kauniit meitä lohduttaa...

"Satumetsän laidalla oli portti. Se oli pieni portti, pienin kaikista. Niin vihreä se portti oli ja täynnä pieniä kirsikankukkia. Siitä mahtui kulkemaan läpi vain harvassa ja yksitellen. Se oli taivaan portti pois Satumetsästä. Ja sen portin läpi kulkivat kerran kaikki koirat, niin rauhallisena mieleltään, kevyesti askeltaen. Portin takana oli ikuinen meri ja suuremmat metsät. Se oli uusi kaunis maailma, satujen koirataivas. Kerran iltana rauhaisana, portin luokse kulki koira. Ei vanha iältänsä, mutta uupunut voimiltansa. Rauhallisena se kulki, kulki ikuisuuden portille niin pienelle portille, josta läpi kuljettiin vain yksin. Pieni koira istui, katsoi portista kauas. Näki valon ja ihastui siihen, niin kauniilta valo näytti. Olisi valon ottanut kiinni, mutta se paistoi portin toisella puolella. Niin askeleen rohkean otti lähemmäs. Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt, pieni koira, se muuttui kevyeksi aivan, niin onnelliseksi se itsensä tunsi. Valo kaunis teki sen taas nuoreksi ja rohkeaksi. Se istui katsomaan, odottamaan seuraavaa kulkijaa. Niin on koirani mennyt siitä portista… Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat. Miksi suren, miksi itken niin paljon? Koirani on rauhallinen ja tyyni. Sen on hyvä olla." -tuntematon

No niin meikä poika sai uudet valjaat lauantaina. Lähdimme huristelemaan launatai aamupäivällä eläinkauppoihin,kun mamma halusi minulle nahkavaljaat. Oikeen kunnolliset eikä mitkään hilavitkuttimet. Ja lopulta sellaiset löysimme. Mä sain olla huomion keskipiste!!!  Amigo sai odottaa autossa,kun kävimme sovittamassa valjaita. Mua kehuttiin ja rapsuteltiin eläinkaupassa :))) Onpa se niin rauhallinen totesi eräs nainen mammalleni ... Mamma siihen, no onhan se JOOOOOO rauhallinen. Mitä nyt siihen lisäämään, että tulkaa meille kattomaan,kun Amigon kanssa pistetään ranttaliksi hihiii... Ohan mulla jo ikää, niin mitä sitä hötkyilemään,kun tarkoitus on olla paikallaan sovituksen ajan. Mä sain jopa namin ,kun niin kovin namulaaria haistelin. Varastaa ei saa,mutta myyjä anto mulle namin sieltä laarista NJAM!!! Mamma päätti ostaa Amigollekin nahkavaljaat,kun nuo mitkä nyt on käytössä eivät oikeen sovellu hyvin lenkkeilyyn. Amigon mielestä ne on hirveet,kun ovat punaset väriltään. On aivan maassa,kun joutuu tyttöjen valjaissa kulkemaan.  Mutta kai se niihin tottuu (huh mulla sentään on mustat). :))) Isänpäivää vietimme perheen parissa meillä kotona. Mamma oli valmistanut isänpäivä lounaan. Kaikki olivat paikalla paitsi mamman mummo,joka oli Tukholmassa siskonsa luona. Kotona oli lämmin tunnelma kera kynttilöiden,vaikka ulkona satoikin vettä kaatamalla ja oli synkkää. Illal mamma jälleen purskahti itkuun. Jälleen oli nuori leo poistunut keskuudestamme. Tämä on jo aivan liikaa. Mammalle palsi jälleen mieleen tapahtumat siitä miten minulle tässä kävi. Kovin se taas meitä suukotteli ja halasi. Kai se pelkää sitä jos meillekin kävisi niin ikävästi. Surullisia asioita,jotka saavat jälleen taas miettimään tätä elämän tarkoitusta...

Eipä paljon näy tuosta karvakasasta. ;)

Y- nahka valjaat

Isänpäivä kattaus...