Aamu alkoi synkkänä jo ilmankin puolesta. Kipeenä yhä :(. Raskas viikko henkisesti, fyysisesti sekä psyykkisesti, mutta sellaista tämä elämä välillä on. Ensin ystävä sairstuu, ihmis- suhteet solmussa ja nyt se sitten purkautui että tulin itse kipeeksi. Onneksi ystäväni vointi kohenee päivä päivältä, vaikkakin vielä ei ole kotiutunut. Jos joku on taistelija luonne, maailman positiivisin, niin hän jos joku. Vielä se aurinko sinne risukasaankin paistaa. No joo taas tuli pikku vuodatukset tehtyä.... Onneksi herre ponteva on kunnossa ja oma veijarimainen itsensä, joka kyllä saa synkemmänkin päivän näyttämään aurinkoiselta. On se niin rakas turikka. Huomaan että alan enemmän ja enemään vain uppoutua koira maailmaan. Taitaapi viedä mukanaan meikäläisen kokonaan. En valita jokapäivä oppii uutta ja se on ns.ihanaa oppimista. Taidan jokupäivä muistuttaa itsekkin Leonbergiä ;))) tällä menolla. Se tästä viikosta.... Kyllä se tästä vielä kaikki muuttu iloksi :))
Kommentit